Stressi kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämään – se saa tekemään ja suoriutumaan isoistakin haasteista tai hankalista tilanteista, joita itse kukin väistämättä elämässään kohtaa. Normaalisti ihmisen aivotoiminnassa, fysiologiassa ja elimistön puolustusjärjestelmässä on hyvät varustukset stressin kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Stressi saa alkunsa ympäristöstä tai ihmisen omista ajatuksista ja kokemuksista.
Ihminen alkaa elämään, kun hän pystyy elämään itsensä ulkopuolella -Albert Einstein
Koettu uhka aktivoi sympaattisen hermoston, joka käynnistää aivoissa monimutkaisen tapahtumaketjun. Aivojen välittäjäaineet, mm. noradrenaliini- ja dopamiinijärjestelmät sekä ns. vapauttajahormoni aktivoivat aivolisäkettä, joka alkaa erittää ACT-hormonia. Tämä puolestaan pistää vauhtia lisämunuaiskuoreen, jonka erittämät stressihormonit, tärkeimpänä kortisoli, sitoutuvat aivojen syviin osiin. Normaalisti stressi vähitellen lakkaa, olipa se lyhyt- tai pitkäkestoista ja aivojen toiminta normalisoituu: kortisolimyrsky laantuu.
Stressi häiritsee aivojen huoltoa
Jos stressi-systeemi on kunnossa, ihminen palautuu stressistä, myös toistuvista stresseistä, vaikkakin rasitus kasvaa selvästi. Aivojen huolto tapahtuu unen aikana, ja stressissä uni alkaa helposti häiriintyä – uni ja stressi ovat eräänlaisia vastavoimia. Aivoissa tapahtuu unen aikana koko ajan, esimerkiksi muistitoiminnot kulkevat unen kautta. Aivoissa latautuu unen aikana tietoa samoille muistialueille, jotka ovat aktiivisina oppimistilanteessa. Nukkuminen on ensimmäinen edellytys sille, että ihminen pystyy toimimaan kunnolla ja saa itsestään irti kapasiteettinsa mukaisen työpanoksen.
Pitkittynyt stressi voi tuhota aivosoluja
Tilanne käy vaaralliseksi, jos elämä on pelkkää taistelemista stressiä vastaan. Stressi jää päälle ja kortisonia pumppautuu hippokampukseen. Tällöin ihminen ei enää kykene kunnolla keskittymään, muistamaan, oppimaan uutta tai käsittelemään tunteitaan. Vaikea pitkäaikainen depressio sekä uupumus ovat nykyisin yleisiä esimerkkejä pahasta stressitilanteesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös todettu, että aivosolutkin ovat vaarassa: aivojen syvissä osissa aivosoluja kuihtuu jatkuvan kuluttavan stressitilan seurauksena. Joillakin ihmisillä tapahtuu palautumista, mutta joidenkin kohdalla voidaan puhua aivosolujen kuolemisesta – palautumista ei siis tapahdukaan.
Tutkimus on vielä niin uutta, että ei voida sanoa, ovatko nämä muutokset pysyviä pitkällä aikavälillä.
Somaattisten sairauksien riski kasvaa
Jos stressi aina vaan pitkittyy, voi koko stressireaktio kuihtua pois. Ihmisellä ei enää ole voimia reagoida stressitilanteessa; hormonivastetta aivoissa ei synny. Tällöin sydän- ja verenkiertojärjestelmä tai immuunipuolustus, jotka normaalisti omalta osaltaan palauttavat elimistön tasapainoon stressin jälkeen, voivatkin ruveta korjaamaan stressisysteemiä. Seurauksena saattaa olla esimerkiksi verenpainetauti, sydänsairaus tai diabetes.
Älä vaati itseltäsi liikaa!
Stressistä täytyy välillä palautua ja stressiä täytyy pitää ikään kuin hallinnassa, ettei se hallitse meitä. On nurinkurista kuvitella, että nykyelämän äärimmilleen kiristetyissä vaatimuksissa ihmiset saisivat itsestään irti tehokkaimman suorituksen. Olisi tärkeää olla itselleen armollisempi ja suoda välillä myös kiireettömiä aikoja. Joka päivä pitäisi hetkittäin voida kokea, että nyt ei tarvitse kiirehtiä seuraavaan asiaan. Palautumisen kerääminen lomiin ja viikonloppuihin ei välttämättä ole se tehokkain keino.
Ihmisen oma rohto stressiä vastaan on oksitosiini
Stressiä ja kehon taistelu-pakoreaktiota on tutkittu viime vuosikymmeninä paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kehon oma rauhoittumisjärjestelmä.
Ruotsalainen fysiologia-professori Kerstin Uvnäs-Moberg huomasi, että rauhoittumisjärjestelmän avain on oksitosiini; hormoni ja aivojen välittäjäaine.
Oksitosiinia on pidetty naishormonina, sillä se löydettiin synnytyksen ja maidonerityksen yhteydessä. Synnyttäessä verenkiertoon vapautuva oksitosiini saa kohdun lihakset supistelemaan ja sikiön liikkeelle. Oksitosiini saa imettävillä äideillä myös käyntiin maidontuotannon.
Uvnäs-Mobergin mukaan oksitosiinilla on kuitenkin huomattavasti suurempi merkitys kuin on oletettu.
On todettu, että annos oksitosiinia lisää rohkeutta ja uteliaisuutta; sillä on ahdistusta lievittävä vaikutus. Rohkeus ja uteliaisuus puolestaan kannustavat läheisyyteen, mikä puolestaan vapauttaa yhä enemmän oksitosiinia.
Oksitosiini on eräänlainen muistieliksiiri. Ihmisestäkin voi tulla unohtumaton toiselle ihmiselle, jos kohtaamisessa vapautuu oksitosiinia. Kun toinen ihminen on kerran todella lähellä jotakuta, esimerkiksi rakkaussuhteessa, tämä henkilö on aina merkityksellinen.
Oksitosiini vilkastuttaa myös ruoansulatusta ja ravinnon varastointia, stimuloi munasolun irtoamista ja siittiöiden tuotantoa sekä nostaa kipukynnystä. Lisäksi se alentaa verenpainetta ja laskee sydämen sykettä ja vähentää siten stressihormonin määrää. Se myös näyttää käynnistävän tärkeitä, mielenrauhaa parantavia toimintoja aktivoimalla muita pidempiaikaisilta vaikuttavia mekanismeja.
Ihmiskehon oksitosiinitasoihin on vaikutettu jo kauan. Silti vasta viime aikoina on pystytty mittaamaan ja selittämään, mitä tapahtuu esimerkiksi hieronnassa ja muissa kosketukseen perustuvissa hoidoissa, joita monet suosivat ja jotka usein perustuvat vanhoihin tekniikoihin.
Lämmin kosketus rauhoittaa
Kosketuksessa vapautuu kehoon juuri oksitosiinia ja se saa aikaan fysiologisen rauhoittumisreaktion.
Useimmat haluavat fyysistä kontaktia vain niiden kanssa, jotka tuntevat hyvin. Sairaana tai avun tarpeessa rauhoitumme myös hoitajan kosketuksesta, vaikka emme olisi tavanneet häntä koskaan aikaisemmin. Taputtaminen, kädestä pitäminen tai jopa vieraan, huolenpitoomme osallistuvan ihmisen halaus tuntuu usein hyvältä, kun olemme sairaita tai jotenkin muuten haavoittuvia ja suojattomia. Kosketuksella osoitamme tunteita ja välitämme informaatiota usein edes ajattelematta asiaa.
Kosketukset kuuluvat kaikkiin läheisiin suhteisiin riippumatta siitä, onko suhde vanhempien ja lapsen tai sisarusten välinen, miehen ja naisen välinen parisuhde tai suhde ystävien kanssa. Jopa työkaverit ja saman urheilujoukkueen jäsenet tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ryhmähenkeä. Ei tarvitse ajatella kuin joukkuetta, joka juhlii maalintekijää; halaamaan pääsystä tapellaan!
Hierontaa on käytetty tuhansia vuosia monissa kulttuureissa. Tutkimuksin on osoitettu, että hierottavien aikuisten stressihormoni, kortisoli, vähenee. On myös havaittu, että hierontaa saavat aikuiset ovat vähemmän ahdistuneita kuin muut.
Hieronta saa aikaan rauhoittumisjärjestelmän aktivoitumisen. Ruotsissa päiväkodeissa ja kouluissa on tehty tutkimuksia hieronnasta. Kun hieronta liitettiin päivittäisiin rutiineihin, lapsiryhmät olivat selvästi rennompia ja rauhallisempia.
Uvnäs-Mobergin mukaan ihminen menettää kehonsa spontaanin kyvyn vapauttaa oksitosiinia kiireisen elämäntyylin takia. Meillä on harvoin aikaa toisillemme. Halaamme toisiamme harvoin, emmekä ehdi kävellä käsikädessä kuopuksen kanssa.
Hieronnalla voidaan korvata osa nykyisen elämäntyylin aiheuttamasta kosketuksen puutteesta. Sillä voidaan ehkäistä stressiä.
Hieronnan lisäksi esimerkiksi lämmin kylpy, hetki auringossa ja saunominen saavat oksitosiinin virtaamaan.
Kehon rauhoittumisjärjestelmää aktivoi myös liikunta. Liikunnan hyvää tekevä vaikutus ei piile ainoastaan endorfiineissa. Lihasten sensoristen hermosäikeiden aktivoinnin tiedetään myös vapauttavan oksitosiinia aivoissa. Oksitosiinia pidetään yhtenä liikunnan ja endorfiinien välisistä linkeistä.
Lähteet: Raija Portin, neuropsykologi, Kerstin Uvnäs-Moberg, fysiologian professori
Varaa aikasi osaavaan hierontaan Tästä
Tervetuloa!
